Jakovarasta vielä

Kuva: www.bof.fi

Ahtauduin maanantaina täpötäyteen Juttutupaan kuuntelemaan kun Raimo Sailas, Jarmo Leppiniemi ja Seppo Lindblom keskustelivat julkisen talouden tulevaisuudesta Poliittisen historian klubissa. Puhuttiin globalisaatiosta, ilmastonmuutoksesta, sairaanjohtajien palkoista. Siitä, mistä nykyään puhutaan, kun puhutaan politiikkaa. Hieno ilta, vaikka happi oli jossain vaiheessa loppua jopa Juttutuvan korkeista huoneista.

Siitä kuuluisasta jakovarasta: Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa työikäisen väestön määrä tulee Sailaksen mukaan laskemaan kahdellasadalla tuhannella, mikä tarkoittaa noin 0,5 % työpanoksen laskua vuosittain. Jos tuottavuuden kasvu on tänä aikana 2 % vuodessa, se tarkoittaa BKT:n kasvua 1,5 % vuodessa. Jos pidetään veroasteena 43% BKT:stä ja sallitaan valtiontalouden velkaantuminen 40%:sta 60 %:iin, tullaan Sailaksen mukaan valtiontalouden liikkumavaraan, joka on noin 2 miljardia pakkasen puolella.

Globalisaatio merkitsee paitsi suurempia mahdollisuuksia, myös kasvavia riskejä yrityksille ja yksilöille. Hyvinvointivaltio on konsepti, joka on kehittynyt niissä pienissä Euroopan maissa, eritoten pohjoismaissa, joiden talous on rakentunut voimakkaasti suhdanneherkän vientiteollisuuden varaan (ks. metsäteollisuus). Se tasaa riskejä eri teollisuudenalojen välillä. Hyvinvointivaltio on vakuutusjärjestelmä, joka on tehty suojaamaan yksilöä kohtuuttomilta riskeiltä ja samalla takaamaan yrityksille vakaat toimintaolosuhteet ja osaavan työvoiman saanti. Siten se ei järjestelmänä, toisin kuin joskus kuulee väitettävän, ole missään ristiriidassa globalisaatiokehityksen kanssa, päinvastoin. Hyvinvointivaltio on globalisaation lapsi.

Mikäli Sailaksen arvio talouden kehityksestä on oikea, tulemme kuitenkin yksinkertaisen mutta ikävän laskutoimituksen eteen. Pitemmän päälle ei voi syödä enempää kuin tienaa. Tämä tarkoittaa, että koulutukseen ja tutkimukseen täytyy uskaltaa panostaa niin, että löytyy vielä seuraavakin Nokia, joka pitää talouskasvun käynnissä. Täytyy myös miettiä aika ennakkoluulottomasti mikä on olennaista ihmisten hyvinvoinnille, mikä kaikki tästä kuuluu valtion rooteliin ja mikä on paras ja tehokkain tapa toteuttaa halutut palvelut. Valitettavasti SDP ei ole oikein onnistunut jälkimmäisessä. Porvarihallituksen ansioksi voidaankin laskea, että ainakin sosiaaliturvan uudistaminen on nyt lähdössä kunnolla käyntiin.

Kääntöpuoli asiassa on tietysti se, että nyt uudistuksen tekevät tyypit, joiden mielestä suurimmat yhteiskunnalliset epäkohdat näyttävät olevan perintövero ja liian matalat päivähoitomaksut.