Kriminologiasta ja totuudesta

Kuva: www.core77.com/blog

Luin Janne Kivivuoren Rikollisuuden syyt –kirjan. Hieno yleiskatsaus kriminologian teorioihin ja niiden kehitykseen, pätevyysalueisiin ja käytännön sovelluksiin, eikä edellä sanotusta huolimatta ollenkaan tylsä. Koska kirja on kirjoitettu lähinnä kriminologian oppikirjaksi, se soveltuu erinomaisesti kaltaiselleni aihealueen ummikolle. Lisäksi Kivivuorella on mielenkiintoisia ja perusteltuja näkemyksiä rikollisuuden selityksistä ja ehkäisykeinoista (lue: olen samaa mieltä). Erityisesti pidin siitä, kuinka Kivivuori onnistuu nousussa olevan kriminologisen koulukunnan linjoja seuraillen tasapainoilemaan toisaalta yhteiskunta- ja yksilökeskeisten, toisaalta yhteiskuntatieteellisten ja biologisten teorioiden välissä tipahtamatta lopullisesti millekään puolelle aitaa.

Tämä oli sitäkin mukavampaa, kun todistin päinvastaista törmätessäni vahingossa FST:n Ihmisen mieli-tieteellinen haaste -sarjan rikollisuutta käsitelleeseen osaan: Osuin juuri parahiksi seuraamaan toimittajan jonkin kiven alta kaivamaa asiantuntijaa. Tämä selitti, että jos hyväksymme perinnöllisen alttiuden rikollisuuden selitykseksi, siitä seuraa näkemys, jonka mukaan jotkut yksilöt on biologisista syistä tuomittu rikollisiksi, ja itse asiassa meidän täytyy heittää romukoppaan koko vapaan tahdon käsite. Kyllä. Juuri näin. Samalla tavalla kuin jos hyväksyy, että mustikka on marja, joutuu kieltämään kaikkien muiden marjojen olemassaolon ja joko lopettamaan niiden syömisen tai, mikäli tämä ei ole vältettävissä, ainakin nimittämään niitä mustikoiksi. Siten, vaikka olisikin periaatteessa totta, että mustikka on marja, emme voi ikävien, erityisesti marjamehuteollisuuteen kohdistuvien vaikutusten pelossa myöntää sitä.

Turhan usein muutenkin näkee ihan järkevän oloisten ihmisten valitsevan erilaisille ilmiöille yhden, opinkappaleenomaisen lähestymistavan ja sen jälkeen urheasti hirttäytyvän moisesta yksisilmäisyydestä seuraaviin mahdottomuuksiin (vrt esim. Hesarin yleisönosaston viikkotolkulla vellonut, suurimmaksi osaksi täysin älytön biologinen vs. sosiaalinen sukupuoli –debatti). Erityisen huolestuttavaa on, kun tutkijat syyllistyvät tähän. Ei niin, että tutkija olisi sen vähemmän altis älylliselle epärehellisyydelle kuin muutkaan, mutta toisin kuin monille muille, meille maksetaan ajattelemisesta, joten kai pahimmista aivopieruista pitäisi ihan jo kuluttajansuojan nimissäkin pyrkiä eroon. Auttaisikohan, jos yliopisto-opintoihin sisällytettäisiin jo alkuvaiheessa eri tieteenalojen peruskursseja, jossa käytäisiin lyhyesti läpi niiden perusteita, kysymyksenasettelua ja terminologiaa muiden tieteenalojen opiskelijoille? Saattaisi ainakin paitsi auttaa välttämään paitsi sanaston erilaisuudesta johtuvia turhia väärinkäsityksiä eri tieteenalojen kesken, myös käsittämään, että joskus useampi totuus saattaa olla voimassa yhtä aikaa. Tekisi hyvää itse kullekin aina silloin tällöin.

Kinderkakarat vauhdissa

Hesarissa tänä aamuna ollut mainostoimisto BOB Helsingin perustaja Pesosen haastattelu aiheutti minussa lämpimiä tunteita ja voimakasta vastakaikua, ja niinpä tunnen tarvetta todistaa ihmisenä, eläinlääkärinä ja prkle, sosialidemokraattina. Lainaus haastattelusta (korostukset omia):

Pesonen ei pidä esimerkiksi pikaruuan mainostamista eettisesti tai moraalisesti vääränä. ”Haluaisin, että yhteiskuntakin tukisi ihmisiä siinä, että jokaisella on oikeus hyvin pitkälle tehdä omia päätöksiä. Kukaan ei ole käskenyt ketään syömään pelkästään hampurilaisia.”

Kuinka kaunista.

Ihan kaikkea Pesonenkaan ei lähtisi mainostamaan. ”Lihabisnes on minulle vaikea asia, ihminen leikkii tuotantoeläinten kohdalla jumalaa”, aiemmin monta vuotta kasvissyöjänä ollut Pesonen sanoo. Lihanjalostusfirman kanssa samassa kastissa on SDP. ”En tekisi demareille mainontaa ikinä, se on mun mielestä vastuutonta”, Pesonen nauraa.

Edellinen lainaus voisi toisissa olosuhteissa olla suurenkin hämmennyksen lähde. Tarkoittaako tämä siis sitä, että Pesonen voisi kyllä liittyä SDP:n jäseneksi tai äänestää SDP:tä, mutta hänestä olisi totaalisen moraalitonta mainostaa kyseistä putiikkia?

En toki tahdo kritisoida Pesosta ihmisenä , kun en häntä lainkaan tunne. Kritisoin siis sitä ihmistyyppiä, jonka Pesosen haastattelu nostaa elävänä mieleeni. Tältä ihmistyypiltä edellisen kaltainen logiikka ei ole mitenkään harvinaista herkkua. Olette tekin taatusti niitä tavanneet: Lapsia, joiden mielestä pitää saada aina enemmän, nopeammin, coolimpaa, ja ennen kaikkia joutumatta itse tekemään mitään valintoja, jotka edellyttäisivät tinkimistä omasta välittömästä tyydytyksestä. Lapsia, jotka kävivät virpomassa, saivat tädiltä nallekarkkeja ja kysyivät, että mitä nää muka on, eiks sul oo kindereit. Eivätkä sitten koskaan kasvaneet isoiksi.

Ystävät, toverit. Sosialidemokratia on minulle kovin käytännönläheistä. Yritetään pikku hiljaa hivuttaa asioita suuntaan, jota pidetään hyvänä tai edes vähemmän pahana, samalla kun paskaa sataa niskaan sekä oikealta, vasemmalta että edeltä ihmisiltä, joilla on Enemmän Selkärankaa, jotka Eivät Myy Periaatteitaan tai jotka Puolustavat Yksilöä (Ketä niistä, muuten?). Se ei ole ulospäin hirveän cool, pahemmin hip eikä kovin fantsua. Sieltä ei löydy sisältä kivoja lahjoja jotka voi tunkea nenäänsä ja mennä terveyskeskukseen odottamaan, että joku muu hoitaa ongelman. Ja coolius sen kun vähenee, kun talouskasvu hidastuu ja jokainen tikkari yhdelle tarkoittaa sen repäisemistä jonkun toisen kädestä. Tulee olemaan hiukka vaikea myydä hyvinvointivaltiota ja kestävää kehitystä keskiluokalle, kun ei voi näköjään käyttää edes BOB Helsinkiä.

Juuei, demarin statuksesta ei todellakaan ole kenellekään munanjatkeeksi. Sama koskee eläinlääkärin hommia, varsinkin jos hoitaa eläintensuojeluun ja/tai elintarviketurvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Jos ei vaaranna kuluttajan henkeä, niin sitten vaarantaa sen rahapussin. Kuluttaja ei tietenkään suostu valitsemaan kummasta tingitään.

Tämä on monimutkainen maailma, eikä mikään ole mustavalkoista. Luomu ei ole välttämättä sen puhtaampaa eikä eettisempää kuin ne tavallisetkaan einekset, ja pirulainen, joskus ne periaatteetkin maksavat ihan oikeaa rahaa, jonka kuluttaja joutuu pulittamaan omasta pussistaan. Ja samalla tavalla yhteiskunnassa jos haluaa jotain yhtäällä, siitä joutuu maksamaan hinnan toisaalla. Yhden yksilönvapaus on toisen yksilön vankila, eikä se siitä muutu, vaikka kuinka huutaisi, että oma syynsä, itte valitsi. Näiden asioiden välillä on löydettävä tasapaino, eikä se saa olla siinä kohtaa, missä toinen saa koko leivän ja toinen vain reiän.

Oikeus tehdä omia päätöksiä my ass.

Ainiin. Etenin Haagan työväenyhdistyksen kevätkokouksessa ehdokasehdokasehdokkaasta ehdokasehdokkaaksi, ja myöhemmin kesällä Helsingin piiri saa päättää, asettaako minut varsinaiseksi ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa. Helsingissä listoille on tunkua, mutta jos niin onnellisesti kävisi että pääsisin listalle, niin lupaan tehdä tämän blogin hengessä fundamentalistimaltillisen kampanjan.

Ainiinainiin. Olen myös leikkauttanut hiukseni taas lyhyiksi ja jäänyt äitiysvapaalle. Tämän kerron siksi, että moni on kertonut tunnistusvaikeuksista, ja ilmoittanut käyttäneensä mahakumpua maamerkkinä. Sekään keino ei siis toimi enää kovin kauan.