Viimeisen kahden viikon ajalle on sattunut kaksi toisiinsa liittyvää tapausta, jotka saavat minut kiehumaan raivosta. Epätoivon puolelle minut työntää se, että niissä on kyse kahdesta yhteiskunnallisesta instituutiosta: YLEstä ja Maikkarista.
YLE ja MTV3 lainasivat kahta blogikirjoitusta puistattavalla tavalla ja ilmeisen tarkoitushakuisesti päin mäntyä. Molemmissa kirjoituksissa käsiteltiin maahanmuuttokeskustelun kummallisuuksia (alkuperäiset tässä ja tässä), ja havainnollistettiin asiaa kärjistävien esimerkkilauseiden avulla. Molemmissa tapauksissa kirjoittaja teki täysin selväksi, että kyseessä on yhteiskunnallisen keskustelun ongelmallisuutta havainnollistava hypoteettinen esimerkki, ei hänen mielipiteensä. Nämä esimerkkilauseet sitten päätyivät suoriksi lainauksiksi tv-ohjelmiin edustamaan kyseisten bloggaajien maailmankatsomusta (ks. A-talk 30.10.2008 ja Maikkarin vaalikeskustelu 22.20.2008). Asiayhteydestä täysin irrotettuina, tietenkin.
En voi kuin päätellä, että on päässyt kasvamaan toimittajasukupolvi, jonka mielestä on ihan ok vääristellä ihmisten sanomisia ja heittää romukoppaan kaikki hyvän journalismin periaatteet, jos itse on mielestään Oikeassa ja Hyvä, ja niiden muiden mielipiteet Ikäviä ja Väärin. Ei kai se näin voi mennä? Vaikka toimittajan omakuva olisikin ei-rasistinen, ei-xenofobinen, ei-ennakkoluuloinen, tosi ekologinen ja tosi tiedostava, ei kai se anna oikeutta valehdella?
Ei. Sananvapauden on oltava voimassa kaikkien kohdalla, ja samoin toimittajan työmoraalin. Yhteiskunnallisessa keskustelussa Halla-aholla ja Kerosella on kaikki oikeus tuoda esiin vastapuolen aivottomuus, jos ja kun sellaista ilmenee. Lisäksi tässä tapauksessa he tekivät sen selkeästi ja kauniisti argumentoiden, eivätkä ainakaan näillä nimenomaisilla kirjoituksillaan mitenkään ansainneet osakseen koitunutta paskanheittoa. (Herrojen rautalangasta väännetyt puolustuspuheet tässä ja tässä.) Olen siis tässä suhteessa päätynyt samaan rintamaan tyyppien kanssa, joiden kanssa minulla asiallisesti on kovin vähän yhteistä. Kiitti vaan journalistit tästäkin kokemuksesta.
Hyvää tarkoittavat nuoret toimittajat tekisivätkin maahanmuuttokeskustelulle suuren palveluksen, jos ymmärtäisivät, että kaikki puhe maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista ei ole kuolaavien neanderthalilaisten älämölöä vain siksi, että mainitaan samassa lauseessa sanat maahanmuutto ja ongelma. Jos ei tätä tajua tai suostu myöntämään, on kyseessä joko väärä tilannearvio, tai todella huono strategia.
Halla-aho ei ole idiootti. Keronen ei ole idiootti. Keskustelua seuraavat ihmiset ihan varsinkaan eivät ole idiootteja, ja tämä on siksi heille ilmiselvää. He näkevät kyllä, kuka on opetellut faktat ja osaa vetää niistä uskottavan tuntuisia johtopäätöksiä. Keskustelulle tuskin on eduksi, jos ulospäin näyttää siltä, että maahanmuuttokeskustelussa looginen ajattelu on ns. maahanmuuttokriittisen sektorin yksinoikeus.
Ammattitaitoinen journalisti voisi toki ottaa näiden kaverien faktat, tonkia vähän lisää ja vetää omat, toisenlaiset johtopäätökset. Voisi syntyä oikeaa keskustelua ja oikeita ratkaisuja, eikä aihealue olisi enää pelkästään rajat-kiinni-tyyppien ja kulttuurirelativistien dominoima. Nythän kukaan maltillinen poliitikko ei uskalla koskea koko kysymykseen, koska jos niin tekee, tulee välittömästi leimatuksi joko matalaotsaiseksi rasistiksi tai kukkahattu-sossutäti-ituhipiksi. Välimuotoja ei ole.
Se, että toimittajakunta sen sijaan toistuvasti suhtautuu ihmisiin ikään kuin olisimme kaikki vajaaälyisiä, lukutaidottomia ja kykenemättömiä googlettamaan, johtaa korkeintaan siihen, että ihmiset alkavat vetää yhtäsuuruusmerkkejä humaaniuden ja hölmöyden välille.
Se olisi kovin valitettavaa.
Tekstit
Kaikki kommentit
