Kuva: www.starshine.250free.com
Perjantai-aamun Metrossa oli pikku-uutinen, joka johdatti minut Stakesin sivuille. Jutun taustalla oli Stakesin Hyvinvointivaltion rajat -sarjassa julkaisema tutkimus lasten ja vanhusten hoidosta kahdessatoista Euroopan maassa. Nyt kun tasa-arvokeskustelu jälleen käy kuumana Kotron ja kumppanien jäljiltä, haluaisin kiinnittää arvon lukijoiden huomion seuraavaan:
Alle kolmivuotiaiden lasten äitien työllisyysaste Suomessa oli vuonna 2002 32,2., kun se on Ruotsissa 72,9 ja Saksassakin, tuossa kotiäitien luvatussa maassa, sentään 56,0. Pohjoismaiden välisessä vertailussa Suomen 1-2-vuotiaista oli vuonna 2003 päivähoidossa 36%. Norja on seuraavana 44 %:lla (Ruotsi 65 %, Tanska 78 %). Pohjoismaista vain Norja ja Suomi tukevat hoitovapaita. Suomessa monet kaupungit, kuten esimerkiksi Helsinki, maksavat lisäksi ylimääräistä kotihoidontukea, koska kotihoito tulee kunnille halvemmaksi kuin päivähoito. Tämä tekee kotihoidontuesta melko varteenotettavan vaihtoehdon varsinkin pienituloisille (naisille). Ja se näkyy.
Mitä tästä seuraa? Ottamatta kantaa siihen, mikä on oikea ja puhdasoppinen tapa kasvattaa lapsia, työnsaannin kannalta hoitovapaa on yksiselitteisen negatiivinen asia, jollei satu olemaan ammatiltaan perhepäivähoitaja. Ammattitaito rapistuu, eikä sen päivittäminen hoitovapaalla onnistu edes osapäivätöitä tekemällä. Työnantajalle ihminen, joka voi milloin tahansa kadota työpaikalta 3-5 vuodeksi ja palata sitten työyhteisöön vanhentuneine tietoineen ja taitoineen, on ilman muuta riski. Kun unohdetaan ylenmääräinen poliittinen korrektius, naisethan ne edelleen hoitovapaalle jäävät, joten työnantajien epäluulo kohdistuu nimenomaan lisääntymisikäisiin naisiin. Naisten pätkätöiden yleisyys on isoksi osaksi suora ja valitettavan ymmärrettävä seuraus tästä.
Varsinkin pienituloinen, suhteellisen kouluttamaton nainen lisää hoitovapaalle jäädessään muutenkin suurta riskiään syrjäytyä työmarkkinoilta kokonaan, mutta koulutustaustasta riippumatta systeemi lieveilmiöineen mutkistaa naisen uraputkea huomattavasti. Itse asiassa nykyisen järjestelmän seuraukset työelämän tasa-arvolle ovat niin karmeat, että jos minulle annettaisiin tehtäväksi suunnitella järjestelmä, joka parhaalla mahdollisella tavalla varmistaa naisten huonomman uralla etenemisen, estää pääsyn vakituisiin työsuhteisiin ja pitää naisväen elinikäiset ansiot ja eläkkeet kurissa, esittelisin toimeksiantajalle nykyisen suomalaisen hoitovapaajärjestelmän ja kuittaisin rahat. Raportin kirjoittajat esittävätkin useita hyviä ajatuksia ongelman helpottamiseksi: Hoitovapaa pitäisi pystyä pitämään Norjan malliin osapäiväisenä. Puolet hoitovapaasta pitäisi kiintiöidä toiselle vanhemmalle. Vanhempainvapaan pitäisi joustaa enemmän, niin että perhe voisi käyttää sitä aina lapsen kouluikään asti elämäntilanteensa mukaan. En tiedä, onko näistä toimenpiteistä koko ongelman ratkaisuksi, mutta askel parempaan päin ne selvästi olisivat.
Elämässä on toki muutakin kuin työ ja raha, eivätkä lapset ole pieniä kuin kerran. Silti haluaisin kysyä varsinkin naispuolisilta lukijoilta, että onko valtion ihan totta syytä tukea sellaista valinnanvapautta, joka antaa mahdollisuuden valita paitsi itselleen, koko omalle sukupuolelleen huonommat lähtökohdat?
Koska jos katsomme että on, niin sitten täytyy ehkä lakata valittamasta naisten kärsimästä sorrosta työelämässä. Ne tekevät sen itse.
Tekstit
4 kommenttia:
Kirjoitat asiaa!
Siinä missä ruotsalaisten naisten taloudellinen itsenäisyys on kasvanut viimeisten kahden kymmenen vuoden ajan, se on heikentynyt suomalaisten naisten osalta (pitkälti hoitovapaan myötä).
Jos minä saisin päättää, vanhempainvapaata pidennettäisiin reippaasti, isän "pakollista" osuutta lisättäisiin ja tehtäisiin molempien vanhempien osa-aikatyö taloudellisesti kannattavammaksi, kuin se että toinen jää kokonaan kotiin. Kahden vanhemman perheissä molemmilla vanhemmilla on vastuu lapsesta ja perheen elannosta, enkä minä halua
a) tehdä (naisille) taloudellisesti kannattavammaksi jäädä kotiin kuin olla työmarkkinoiden käytettävissä, kansantaloudellisista, mutta ennen kaikkea tasa-arvo syistä
b) tukea miesten "oikeutta olla osallistumatta".
Ja lopetetaan, pliis, se "olet huono äiti(/isä) jos laitat lapsesi tarhaan alle kolmevuotiaana". Tuollaiset kategoriset leimaamiset eivät auta ketään.
Nii-i. Hanna Kuntsin blogista http://kuntsi.blogspot.com/ luin, että Ruotsissakin ollaan ottamassa käyttöön 300 kruunun kotihoidontuki. Ei se nyt vaikutuksiltaan tätä meidän 300 e tukea vastaa, mutta kiusa se on pienikin kiusa. Huoh.
Ruotsissa puoluepolitiikalla on tässä suhteessa väliä. Kotihoidontuki oli käytössä myös edellisen porvarihallituksen aikana (90-luvun alussa) mutta demarit poistivat sen palattuaan valtaan.
Ruotsissa muuten on vanhempainrahakausi selvästi pidempi kuin meillä, mikä lienee yksi syy sille, että siellä miehet pitävät yleisemmin vanhempainvapaita kuin Suomessa.
Jasså. Kiitos tiedosta, Pete. Olisipas ehtiessään hauska kaivaa dataa siitä, miten edellinen kotihoidontukikierros näkyi ruotsalaisissa työllisyystilastoissa. Ja hyvä pointti miesten vanhempainvapaan käytöstä. Voisin kuvitella, että vähemmän kireä aikataulu sen kaikkein symbioottisimman äitiysvaiheen lopettamisajankohdan suhteen hyvinkin heijastuisi isien vanhempainvapaan käyttöön.
Lähetä kommentti