Sukunimi säilyy entisenä

Eipä siitä sitten muuta.

Eero ei jatka

Missasin Turun Tulevaisuusfoorumin, ja klo 15:08 tuli sitten otsikon mukainen viesti siipalta. Päässä kaikuu vieläkin.

Se, että suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa joku tekee itse johtopäätökset ja astuu syrjään, vieläpä tilanteessa, jossa voitto olisi melko varmasti tullut kotiin, on, no...

Heinäluoma ei ole tässä tilanteessa oikea puheenjohtaja SDP:lle. Liikaa tappioita painolastina ja imago-ongelma, jolle ei oikein mitään mahda. Mutta olipahan hieno teko. Se, että joku oikeasti saa otettua, vaikka hiukan hitaastikin, sen kuuluisan askeleen taaksepäin, ja katsottua puolueen etua tässä tilanteessa, on, no...

Joo. Päässä kaikuu vieläkin.


Vaan nyt on sitten viimeinenkin tekosyy käytetty, ja pöytä typötyhjänä. Jos nyt emme saa aikaiseksi uusia visioita, asiakeskustelua puheenjohtajakamppailuun, tuoreita kasvoja, mielekkäitä vaikutuskanavia jäsenistölle... se on sitten se tyyppi siellä peilissä, jolle voi käydä avautumassa.

Lokavainoja

(Anteeksi otsikon ultrahuono sanaleikki, en taaskaan kyennyt vastustamaan kiusausta)


Kuva osoitteesta www.sxc.hu

Tämä on jo toinen kerta, kun Aarno "Loka" Laitisen kolumni saa minut kirjoittamaan blogimerkinnän. Tällä kertaa Laitisen kirjoitus oli taas tuttuun tapaan kaiken huonouden tuolla puolen. Se kuitenkin antoi sattuneesta syystä Pinkkiruusun hallitukselle runsaasti omaa kivaa, ja oivan tilaisuuden vähän lausua.

Tietysti, jos Laitinen ei olisi Laitinen, hän olisi saattanut monipolvisen nillityksensä sijaan keskittyä siihen ihan oikean pointtiin, että vaikka sukupuolinen häirintä on ilman muuta vakava asia ja vallan väärinkäyttöä, sitä saattaa olla myös ihmisten leimaaminen ahdistelijoiksi ilman syytteitä tai todisteita, ja vielä naamagallerian kera. Varsinkin kun kyse on poliitikoista, joille maine on keskimääräistä kovempaa valuuttaa. Vaikka mikäs minä olen Aarnoa neuvomaan. Aarno on sentään ollut neljäkymmentä vuotta eduskunnassa toimittajana, ja joku kai sille siitä maksaa.

Edit: Anna Kontula käsitteli blogissaan ahdisteluun liittyviä mainekysymyksiä vähän eri kantilta. Ja puhuu asiaa, viimeistä lausetta lukuunottamatta.

Huutelua hyllyltä

Kuten arvoisat lukijani tietävät, ylioppilaskunnissa toimivat edustajistotyhmät voidaan vähällä vaivalla niputtaa ns. poliittisiin ja sitoutumattomiin ryhmiin. Edellisillä on kytkyjä valtakunnallisiin puolueisiin, jälkimmäiset toimivat ainejärjestö-, osakunta- tms. pohjalta. Poliittiset ryhmät moittivat usein sitoutumattomia siitä, ettei ymmärretä poliittisia realiteetteja. Näyttäisi kuitenkin olevan yksi kohtuullisen oleellinen realiteetti, joka on paremmin valjennut tällaiselle vanhalle tiedekuntajärjestödinosaurukselle kuin monelle suuresti arvostamalleni poliittiselle toimijalle. Realiteetin nimi on nakitus, ja se, kuten massan hitaus tai etanoli, toimii samalla tavalla puoluekannasta riippumatta.

Nakitus tapahtuu seuraavasti:

1. Nakittaja havahtuu huomaamaan, että tehtävä x kaipaa tulla tehdyksi.

2. Nakittaja selvittää, onko tehtävään tarttunut henkilö, jonka voidaan katsoa saavan homman hoidettua. Huomaa, ettei ole, eikä ainejärjestön listalle laitettuun ilmoitukseenkaan, yllätys yllätys, ole tullut yhtään vastausta.

3. Nakittaja kartoittaa ne ihmiset, jotka olisivat tehtävään kykeneviä.

4. Edellisessä kohdassa laaditun listan ihmisistä nakittaja soittaa läpi siinä järjestyksessä, kuin uskoo heidän olevan tehtävästä kiinnostuneita/siihen taivuteltavissa/syyllistettävissä/kiristettävissä. Jos kaikki keinot on käytetty, eikä ihminen halua tehtävään ryhtyä, nakittaja katsoo tämän johtuvan aidosta haluttomuudesta eikä esimerkiksi turhasta vaatimattomuudesta tahi tarpeesta tulla kosiskelluksi, ja siirtyy seuraavaan nimeen. Tämä siksi, että tehtävä on nakittajan mielestä saatava hoidettua kunnialla, muuten hän ei olisi koko nakitukseen ryhtynyt. Nakeilla kun ei ole tapana jäädä odottelemaan aikaa parempaa.

SDP:n puheenjohtajakisan kannalta oleelliset kohdat on korostettu kursiivilla. Voitte kuvitella kulmakarvojeni korkeuden seuratessani joissakin toveriblogeissa käytävää keskustelua siitä, mitä saa ja ei saa seuraavaksi tehdä Jutta Urpilaisen kieltäydyttyä puheenjohtajaehdokkuudesta. Nakki ei ole kadonnut mihinkään, vai onko?