Huutelua hyllyltä

Kuten arvoisat lukijani tietävät, ylioppilaskunnissa toimivat edustajistotyhmät voidaan vähällä vaivalla niputtaa ns. poliittisiin ja sitoutumattomiin ryhmiin. Edellisillä on kytkyjä valtakunnallisiin puolueisiin, jälkimmäiset toimivat ainejärjestö-, osakunta- tms. pohjalta. Poliittiset ryhmät moittivat usein sitoutumattomia siitä, ettei ymmärretä poliittisia realiteetteja. Näyttäisi kuitenkin olevan yksi kohtuullisen oleellinen realiteetti, joka on paremmin valjennut tällaiselle vanhalle tiedekuntajärjestödinosaurukselle kuin monelle suuresti arvostamalleni poliittiselle toimijalle. Realiteetin nimi on nakitus, ja se, kuten massan hitaus tai etanoli, toimii samalla tavalla puoluekannasta riippumatta.

Nakitus tapahtuu seuraavasti:

1. Nakittaja havahtuu huomaamaan, että tehtävä x kaipaa tulla tehdyksi.

2. Nakittaja selvittää, onko tehtävään tarttunut henkilö, jonka voidaan katsoa saavan homman hoidettua. Huomaa, ettei ole, eikä ainejärjestön listalle laitettuun ilmoitukseenkaan, yllätys yllätys, ole tullut yhtään vastausta.

3. Nakittaja kartoittaa ne ihmiset, jotka olisivat tehtävään kykeneviä.

4. Edellisessä kohdassa laaditun listan ihmisistä nakittaja soittaa läpi siinä järjestyksessä, kuin uskoo heidän olevan tehtävästä kiinnostuneita/siihen taivuteltavissa/syyllistettävissä/kiristettävissä. Jos kaikki keinot on käytetty, eikä ihminen halua tehtävään ryhtyä, nakittaja katsoo tämän johtuvan aidosta haluttomuudesta eikä esimerkiksi turhasta vaatimattomuudesta tahi tarpeesta tulla kosiskelluksi, ja siirtyy seuraavaan nimeen. Tämä siksi, että tehtävä on nakittajan mielestä saatava hoidettua kunnialla, muuten hän ei olisi koko nakitukseen ryhtynyt. Nakeilla kun ei ole tapana jäädä odottelemaan aikaa parempaa.

SDP:n puheenjohtajakisan kannalta oleelliset kohdat on korostettu kursiivilla. Voitte kuvitella kulmakarvojeni korkeuden seuratessani joissakin toveriblogeissa käytävää keskustelua siitä, mitä saa ja ei saa seuraavaksi tehdä Jutta Urpilaisen kieltäydyttyä puheenjohtajaehdokkuudesta. Nakki ei ole kadonnut mihinkään, vai onko?