Asuntolaivat eivät ole pöllömpi idea

Kuva: www.tripadvisor.com

Pistin hesariin yleisönosastokirjoituksen Kaisaniemeen suunniteltavista asuntolaivoista, mutta näyttivät tänä aamuna julkaisseen toisen niitä puolustavan kirjoituksen. Eipä siinä mitään, onneksi voi harjoittaa tätä kansalaisjournalismia omalla areenalla.

Helsingin Sanomat esitteli hiljattain Kaisaniemen puiston uuden korjaussuunnitelman. Puiston pohjoispuolelle sijoitettavat asunto- ja toimistolaivat ovat sittemmin saaneet osakseen vastustusta useamman yleisönosastokirjoituksen voimin.

Kaisaniemen puiston tiimoilta on jo vuosia puhuttu siitä, että puisto on iltaisin hämärä ja hiljainen, eivätkä kaupunkilaiset koe oloaan turvalliseksi puiston läpi kävellessään. Esitellyssä suunnitelmassa puistoon on sijoitettu kahviloita ja muuta toimintaa siten, että puistosta tulisi elävämpi ja samalla turvallisemman tuntuinen.

Puiston pohjoispuolista Kaisaniemenrantaa rajoittaa kuitenkin toiselta puolen kasvitieteellisen puutarhan aita ja toiselta puolen meri. Väliin jäävä kaistale katuosuuksineen on iltaisin täysin autio, ja sinne on vaikea suunnitella järkevää toimintaa, joka muuttaisi tilannetta. Esitellyssä suunnitelmassa ongelma on ratkaistu muuttamalla ranta asutuksi. Tämä epäilemättä vaikuttaa maisemaan, mutta tekee toisaalta nykyisestä veneiden varastopaikasta elävän ympäristön, missä ainakin asukkaat oleilevat ja liikkuvat iltaisin, ja missä siten on luontevampi iltalenkkeilijänkin liikkua varjoihin vilkuilematta.

Lähiseudun asukkaiden huoli rannan muuttumisesta kaikkien kaupunkilaisten virkistysalueesta yksityisalueeksi on ymmärrettävä. Asukkaiden ja retkeilijöiden yhteiselo näyttää kuitenkin sujuvan muuallakin Helsingissä, esimerkkinä nyt vaikka Suomenlinna. Tulee muistaa, että rannan yleisilmeen muuttumisen vastapainona on aivan kaupungin keskustassa sijaitsevan kauniin puiston saaminen kaupunkilaisten täysimittaiseen käyttöön.

Virikkeitä ja sytykkeitä

OECD julkisti taas Suomi-raporttinsa. Joku kotimaisista kanavista (en valitettavasti löytänyt itse lähetystä linkitettäväksi) uutisoi raportin outoon sävyyn, vihjaten, että siitä on lähinnä sytykkeiksi. Myönnän, että osa raportin huomioista esimerkiksi väestön ikääntymistä, työvoimapulaa ja ruoan arvonlisäveron alentamisen älyttömyyttä koskien olivat jo kaikkien tiedossa, mutta eikös se nyt olisi aika huolestuttavaa, jos ulkopuolisen analyysi yhteiskunnan haasteista eroaisi täysin omastamme? Ja joo, OECD:n ratkaisuehdotukset tuloerojen kasvattamisineen ovat kyllä turhan anglosaksistisia minun makuuni, mutta ei se sitä tarkoita, ettei ehdotusten taustalla olevia ongelmia olisi olemassa. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Jukka Pekkarinen määritellessään OECD:n raportin keskustelun virikkeeksi tulee sanoneeksi olennaisimman: Jos ei ole yhtä mieltä OECD:n kanssa ongelmanmäärittelystä tai ratkaisuista, voi vapaasti esittää jotain parempaa. Kuten Sorsa-säätiö juuri eräiltä osin tekikin (OECD:n raporttiin liittyen ks. itse esityksen lisäksi erityisesti kohdat Kannustimet ja Ympäristön muutos). Heh. Kylläpäs sattui.

Pekkarisen kommentti Hesarin nettisivuilla OECD:n ehdotuksesta nostaa kiinteistöveroa laukaisi vinon hymyn:

Raportissa esitetty kiinteistöveron korottaminen on periaatteessa ihan hyvä ehdotus. Eri asia on että meillä kiinteistöveron lähtötaso on tällä hetkellä niin matala, että jotta sillä saataisiin merkittävää liikkumavara työn verotukseen, asia voi osoittautua poliittisesti mutkikkaaksi

Tätähän tämä on: Jos vero on korkea, sitä ei voi nostaa, koska se on korkea. Jos vero on matala, sitä ei kannata nostaa, koska ei kuitenkaan uskalleta nostaa tarpeeksi. Tuloksena on desimaalien viilailua, ja todellisiin verotuksen painopisteiden muutoksiin on paljosta puheesta huolimatta kovin vaikea päästä. Työn verottamisesta omistamisen verottamiseen näyttäisi olevan yllättävän pitkä matka.