Virikkeitä ja sytykkeitä

OECD julkisti taas Suomi-raporttinsa. Joku kotimaisista kanavista (en valitettavasti löytänyt itse lähetystä linkitettäväksi) uutisoi raportin outoon sävyyn, vihjaten, että siitä on lähinnä sytykkeiksi. Myönnän, että osa raportin huomioista esimerkiksi väestön ikääntymistä, työvoimapulaa ja ruoan arvonlisäveron alentamisen älyttömyyttä koskien olivat jo kaikkien tiedossa, mutta eikös se nyt olisi aika huolestuttavaa, jos ulkopuolisen analyysi yhteiskunnan haasteista eroaisi täysin omastamme? Ja joo, OECD:n ratkaisuehdotukset tuloerojen kasvattamisineen ovat kyllä turhan anglosaksistisia minun makuuni, mutta ei se sitä tarkoita, ettei ehdotusten taustalla olevia ongelmia olisi olemassa. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Jukka Pekkarinen määritellessään OECD:n raportin keskustelun virikkeeksi tulee sanoneeksi olennaisimman: Jos ei ole yhtä mieltä OECD:n kanssa ongelmanmäärittelystä tai ratkaisuista, voi vapaasti esittää jotain parempaa. Kuten Sorsa-säätiö juuri eräiltä osin tekikin (OECD:n raporttiin liittyen ks. itse esityksen lisäksi erityisesti kohdat Kannustimet ja Ympäristön muutos). Heh. Kylläpäs sattui.

Pekkarisen kommentti Hesarin nettisivuilla OECD:n ehdotuksesta nostaa kiinteistöveroa laukaisi vinon hymyn:

Raportissa esitetty kiinteistöveron korottaminen on periaatteessa ihan hyvä ehdotus. Eri asia on että meillä kiinteistöveron lähtötaso on tällä hetkellä niin matala, että jotta sillä saataisiin merkittävää liikkumavara työn verotukseen, asia voi osoittautua poliittisesti mutkikkaaksi

Tätähän tämä on: Jos vero on korkea, sitä ei voi nostaa, koska se on korkea. Jos vero on matala, sitä ei kannata nostaa, koska ei kuitenkaan uskalleta nostaa tarpeeksi. Tuloksena on desimaalien viilailua, ja todellisiin verotuksen painopisteiden muutoksiin on paljosta puheesta huolimatta kovin vaikea päästä. Työn verottamisesta omistamisen verottamiseen näyttäisi olevan yllättävän pitkä matka.