Marx ja parisuhde

Tekstin vääntäminen puolison tulojen vaikutuksesta sosiaaliturvaan osoittautui yllättävän vaikeaksi, sillä kysymykseen kietoutuu niin monta erilaista näkökulmaa, jotka pitäisi ottaa huomioon, mutta joita ei millään saa mahtumaan yhteen yleisöosastokirjoitukseen ilman että tekstistä tulee käsittämätöntä puuroa. Selvennän siis vielä hiukan omaa kantaani joidenkin asioiden suhteen:

1. Universaali hyvinvointiyhteiskunta: Tarkoitetaan yhteiskuntaa, joka tarjoaa hyvinvointipalveluja kaikille kansalaisilleen, myös muille kuin pienituloisille. Kannatan ehdottomasti ja suurella sydämellä. Esimerkiksi koulutus, terveydenhuolto ja päivähoitopalvelut pitää taata kaikille, ja yhteiskunnan turvaverkkojen pitää olla valmiina myös tavallisen, keskiluokkaisen pulliaisen vaikeuksien varalta. Universaalius ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki nostavat sosiaalitukea. (Tästä voi vapaasti lukea tämänhetkisen kantani perustuloon).
   
2. Yksilönvapaus, eli avoliitto vs. avioliitto: Ihmisten pitää saada päättää, millä tavoin ja milloin sitoutuvat toiseen ihmiseen. Toisaalta sitoutumisen muodon valinnan perusteena ei pitäisi olla sosiaaliturva. Tämän voi ratkaista joko olemalla huomioimatta kenenkään muun tuloja avun tarvetta määriteltäessä, tai kohtelemalla avoliittoa samoin kuin avioliittoa. Edellinen on teoreettisesti esteettistä, mutta kallista eikä juuri auta niitä, jotka apua tarvitsevat. Jälkimmäinen on vähemmän puhdasotsaista, mutta ottaa paremmin huomioon sen, mitä parisuhteet yleensä ovat ihan käytännössä, ja toimii aika hyvin tukien kohdentamisessa tarvitseville. Koska, käsi ylös, kuka antaa siippansa saada luottomerkinnän jos voi sen estää? ...Niinpä. Se niistä erillisistä talouksista.
   
3. Yksilön vastuu. Minusta on vain törkeää, että ihminen voi elää toisen kanssa, riidellä tiskivuoroista, naida, tehdä lapsia, murehtia yhdessä hulluja sukulaisiaan, ja sitten ihan vakavissaan olla sitä mieltä, ettei ole millään tavalla vastuussa toisesta, edes taloudellisesti. Se on kakaroiden kotileikkiä, eikä sitä tarvitse maksattaa yhteiskunnalla. Parisuhteessa jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeensa mukaan, sanon minä.