Kuva: Edmund Dulac: The Real Princess, sivulta childhoodreading.com.
Tämän aamun hesari uutisoi otsikolla Viikon raittiusmies: ”Nyt sai Matti Vanhanen seuraa. Ranskan presidenttinä keskiviikkona aloittanut Nicolas Sarcozy on nimittäin yhtä tiukka absolutisti kuin Suomen valtionpäämies.” Kirjoitusvihreiden riivaamasta lauantainumerosta olisi voinut päätellä, että edellinen on vain normaalia toimituksellista epäpätevyyttä. Itse kuitenkin uskon toisin. Uskon, että Suomen media on vihdoin vienyt johdonmukaiseen loppuunsa sen, minkä aloitti viime viikolla. Uskon, että Helsingin Sanomat ja Yle ovat kaikessa hiljaisuudessa syrjäyttäneet presidentin. Mikäs siinä, sen edellisen yksityiselämässä ei ollutkaan mitään kiinnostavaa sen jälkeen kun se nai sen Penan.
Tiedättekö, mistä tunnistaa aidon median? Otetaan sata paksua höyhenpatjaa. Sijoitetaan media niiden päälle nukkumaan. Annetaan poliitikon sijoittaa illuusio herneestä patjapinon alle. Jos se on oikea media, se tuntee tämän herneen harhan kaikkien patjakerrosten läpi, kaivaa sen esille ja tunkee nenäänsä.
Työkiireiden takia suurin osa viime viikon ”Halonen vaatii selvitystä median toiminnasta” –kohusta meni minulta vähän ohi. Puolella korvalla kuuntelemistani uutisoinneista sain sen kuvan, että tasavallan presidentti oli nyt ylireagoinut pahemman kerran ulkopolitiikasta käytävään keskusteluun. Puistelin päätäni Haloselle. Arvostelukyky on pettänyt pahasti, jos menee kertomaan tiedotusvälineille miten tai mistä niiden pitäisi tiedottaa. Helatorstaina lopultakatsoin nauhalta viime keskiviikon A-studion. Siinä oli pätkä tilaisuudesta, jossa kohuttu median moittiminen oli tapahtunut. Leukani loksahti, kun kuulin omin pikku korvin mitä presidentti oli sanonut: Hänestä olisi mielenkiintoista, jos joku joskus selvittäisi, miten Suomessa uutisoidaan Venäjän tapahtumista, ja miten se vertautuu muualla tapahtuvaan uutisointiin. Ja siinä se.
Kuulosti minusta oikeinkin kiintoisalta tutkimusaiheelta. Mutta minä olenkin tutkija, minulla on oikeus olla hiukan vinksahtanut. Poliitikon sen sijaan tulee ymmärtää, että mikään uteliaisuus ei saa ulottua suomalaiseen mediaan asti. Jos ei ymmärrä, korvien välissä on pakko olla jotain vikaa. Kaikkien alojen asiantuntija Jukka Tarkka tarjosi A-studiolle puolueettoman, akateemisen mielipiteen presidentin toiminnasta ja persoonasta, ja analysoi presidentin käyttävän nykyään aikansa teräviksi tarkoitettujen sutkautusten laatimiseen (tai jotain siihen suuntaan. Tässä kohtaa alaleukani kolahti kipeästi lattiaan ja huomio herpaantui hetkeksi). HS:n vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen puolestaan epäili presidentin pöyristyttävän käytöksen syyksi sitä, että niukka vaalivoitto varmasti oli tuntunut rouva presidentistä kovin pahalta. Lisäksi Virkkunen muisti ymmärtää presidentin kiukuttelua, koska sellaistahan se on kun ihminen vanhenee.
Muualla mediassa ei sitten ole hirveän paljon ymmärtämystä näkynytkään. Ja hyvä niin. Pitäähän röyhkeydestä rangaista. Erityisen nautinnollisesti onkin nyt seurattu Halosen USA:n vierailua. Uutisissa on saatu seurata Suomen presidentin vaellusta kovasydämisten ameriikkalaisten ovilla. Ei avata kolkuttavalle rapakon takana. Tapaamiseen ei suostu Bush, ei Clinton, ei Pelosi. Puuttuu vain se viimeinen uutiskuva New Yorkin kadulle paleltuneesta presidentti Halosesta, joka on viime tunteinaan yrittänyt lämmitellä itseään tulitikuilla. Miksi ovet ei aukene meille, onko pressamme syytä tää-ää-äääääääää… Voisihan tilanteesta yrittää syvempääkin poliittista analyysiä, mutta mitä suotta, kun on näinkin oiva tilaisuus potkia pressaa persauksille.
Äänestin Halosta sekä ensimmäiselle että toiselle kaudelle, ja olen ollut valintaani hyvin tyytyväinen hyvin monta kertaa. Vaan nyt on aika tunnustaa virheeni. Idioottihan se on. Seniili. Lepakoita tapulissa. Täysin poissa kartalta. Mennä nyt kuvittelemaan, että Suomessa poliitikko voisi viritellä oikeaa keskustelua median kanssa. Puhumattakaan, että ihan mediasta.
Valtionpäämies on kuollut, eläköön valtionpäämies!
Tekstit
5 kommenttia:
Olen itsekin hyvin kriittinen presidentinm viimeisimpään kommenttiin, mutta en kuitenkaan millään näe sen kumoavan hänen positiivisia tekemisiään. Kyllä olisi puheet tasa-arvosta, solidaarisuudesta jne. toisenlaisen vaalituoksen myötä poissa.
Juu. Minusta Tarja Halosen presidenttiys kertoo hyviä asioita suomalaisista. Sen jälkeen kun Halonen valittiin ensimmäisen kerran, olen jopa vaivautunut ulkomailla valehtelemaan olevani ruotsalainen kun on tullut oltua vähän ylenpalttisesti oma ittensä. Mutta mitä hittoa se sellainen on, että ajankohtaisohjelmasta tehdään itsekritiikitön köyhänmiehen Itsevaltiaat vain sen takia, että median kollektiivisiin liikavarpaisiin sattuu? Mitä ihmettä voi liikkua Janne Virkkusen päässä, kun hän yrittää kuitata presidentin sanomiset vanhuudenhöperyytenä? Vaalit ovat ehkä olleet imagopeliä jo pitkän aikaa, mutta olisi kiva, jos asiaohjelmat edes yrittäisivät pyrkiä kohti jotain tiedonvälitystä muistuttavaa. Ja jos odotetaan presidentin kunnioittavan vapaata mediaa, vapaa media voisi edes yrittää olla dissaamatta älykästä, kokenutta istuvaa presidenttiä hormoonivajeista kärsivänä hassahtaneena rouvashenkilönä. Se on täysin asiatonta, ja kertoo kahdesta asiasta. a) Hesari on paska lehti. b) Televisiolupamaksut menevät täysin hukkaan, paitsi silloin kun niillä rahoitetaan euroviisuja. Ugh. Olen puhunut.
a) Hesari on paska lehti
b) Euroviisut eivät ole riittävä peruste televisiolupamaksuille. Ylen luontodokumentit ovat mutta maksaisin mielummin siitä ilosta, että pääsisin näkemästä ylen "asiadokumentteja"...
Niin, tuohon Hesariin ja "median kampanjointiin" minulla on kristallin kirkas kanta: hyvä. Näinhän sen pitää toimivassa demokratiassa mennäkin; sanomalehdet kertovat avoimesti pääkirjoitustensa kautta ajamansa poliittisen linjan. Siinä ei ole mitään uutta, eikä mielestäni pahaa. Ja vaikka Hesarin ja SK:n kannat eivät aina yksiin omieni kanssa menekään, niin silti ne ovat maan tasokkaimmat julkaisut monella mittarilla mitattuna.
Äh. Arto provosoi. Ja minähän provosoidun. Kai se on sitten kaivettava kieli poskesta ja lausuttava asiasta oikein tosissaan:
Lehdistö olkoon vapaa. Lehdistö kampanjoikoon. Jos (ja kun) tiedotusvälineellä on mielipide, kertokoon sen. Muut tehkööt samoin. Toistan vielä varmuuden vuoksi: Mielipiteeni on, että tiedotusvälineillä saa (ja jossain määrin pitää) olla mielipiteitä. Mieluiten useampia kuin yksi.
Sen sijaan se, että maamme suurimpien ns. vakavasti otettavien tiedotusvälineiden edustajat alkavat vetää linjaa, jossa on täysin ok nakella niskojaan ja mennä iltapäivälehtitasolle uutisoinnissa silloin, kun koetaan että nyt on vapaan lehdistön kunniaa loukattu, ei ole sitä mitä olettaisi ammattitaitoisilta journalisteilta -ja aikuisilta ihmisiltä -saavansa. _On_ ok sanoa, että presidentin näkemyksissä tiedotusvälineiden roolista on korjaamisen varaa. _On_ itse asiassa täysin ok raadella poliitikko (tai kuka tai mikä muu hyvänsä) riekaleiksi minkä tahansa asiakysymyksen tiimoilta, jos hänen kantansa antaa siihen aihetta. Sen sijaan _ei_ ole ok ohittaa itse keskustelu ja mennä henkilökohtaisuuksiin asiaohjelman naamion alla. Semmoinen kuuluu ihan epäilemättä vapaan tiedonvälityksen piiriin, muttei ole sen tyyppistä journalismia, jota Hesarilta tai A-studiolta odottaisi. Näin sanoessani en halua rajoittaa niiden oikeutta tehdä juuri sellaista journalismia kuin ne Suomen lain puitteissa haluavat. Silti, kun tyylitaju pettää näin, minun on pakko pysyä kannassani, jonka mukaan maan tasokkaimmat eivät ole aina kovinkaan tasokkaita. Mistä pääsemmekin takaisin edellisen kommenttini kohtiin a) ja b).
Mutta minkäs teet; sokeiden maassa silmäpuoli on kuningas. Hesaria luen minäkin, puhui vastaava päätoimittaja sitten millaisia hyvänsä läpiä päähänsä, ja Ylen asiaohjelmia tuijotan varmasti enemmän kuin on silmille hyväksi. Ja kyllähän ne aina välillä tekevät todella hyviä juttuja, kumpainenkin.
Lähetä kommentti