keskiviikko 23. toukokuuta 2007

Kerran luulin olevani väärässä, mutta erehdyin.

En osta iltapäivälehtiä. Olen sen verran kapitalistisika, että minusta paras tapa hillitä saastaa on viedä siltä rahat. Ja koska julkisuus jakautuu iltapäivälehtijulkisuuteen ja siihen muuhun, aina silloin tällöin huomaan olevani täysin pihalla aiheesta, josta iltapäivälehtien lukijat tuntuvat tietävän kaiken. Yleensä aihe tosin on täysin yhdentekevä.

Koska Aarno "Loka" Laitinen tuntuu vaikuttavan lähinnä iltapäivälehtipuolella, olen ollut kohtuullisen pihalla myös hänen tekemisistään. Ne harvat Laitisen kolumnit ja haastattelut jotka olen nähnyt eivät ole saaneet aikaan suoranaisia varauksettoman ihailun väristyksiä. Sama koskee Laitisen uraa televisiokäsikirjoittajana. Osaksi kyse on siitä, että meidän huumorintajumme eivät kohtaa, ja se loppuosa ei ole oikein painokelpoista.

Äsken päädyin linkkejä seuraamalla Iltalehden sivuille. Luin Laitisen 19.5. kolumnin, ja katso: Paitsi että olin tietysti samaa mieltä, vieläpä sympatiseerasin hiukan. Hymyilin itselleni vinosti ajatellen jotain sokeista kanoista ja jyvistä, kunnes muistin siipan vaalien alla näyttämän Jyrki Lehtolan kolumnin, jota olin myös pitänyt hauskana ja osuvana. Hetkinen! En kai vain...

Laskin hitaasti kymmeneen ja klikkasin tärisevin käsin Lehtolan uusinta. Ja sitten vielä varmuuden vuoksi Matti-Eskon. Phuh...
Samaa turvallista, tyhjänpäiväistä narinaa kuin kymmenen vuotta sitten.

Valtakunnassa kaikki hyvin.

Ei kommentteja: