Tulin juuri Pinkkiruusun järjestämästä Hlbt-vähemmistöt medissa –keskustelutilaisuudesta. Puhuimme muun muassa seksuaalivähemmistöistä piirretyn julkisuuskuvan todenmukaisuudesta. Ehkä ei täysin yllättäenkään keskustelu velloi pitkään viimeisessä hesarin kuukautisliitteessä Kari S.Tikka-jutun tiimoilla. Oliko sopivaa kertoa niin paljon Tikan yksityiselämästä? Vahvistiko juttu keskivertosuomalaisen stereotypioita homoseksuaalien vapaasta seksuaalikäyttäytymisestä? Miten vähemmistöistä ylipäänsä sopii ja pitäisi uutisoida? Nyt kerrottiin Tikan eläneen kolmoiselämää professorina, kulttuurimesenaattina ja homoseksuaalina. Mitä olisi kerrottu, jos vainaja olisi ollut hetero? Olisiko Tikalla siinä tapauksessa ollut vain kaksoiselämä?
No joo. Olisi naiivia olettaa, että lehdistö pystyisi toimittamaan keskivertosuomalaiselle kokonaisen ja kaikenkattavan kuvan vähemmistöistä sen paremmin kuin mistään muustakaan. Sen sijaan ihanteellisessa maailmassa keskivertosuomalainen lakkaisi olemasta niin hiton kiinnostunut minun, sinun ja Kari S. Tikan seksielämästä ja alkaisi pitää parempaa huolta omastaan. Sitä odotellessa pitää ehkä vain tyytyä siihen laihaan lohtuun, että Kari S. Tikan turhan ja väkivaltaisen kuoleman myötä yksi vähemmistö sai sentään taas yhdet kasvot mediassa. Niiden poliittisessa korrektiudessa saattaa olla puutteensa (vaikka minusta hyvä niin), mutta jos se keskivertosuomalainen tästä lähtien homoa ajatellessaan muistaa ensimmäisenä Kari S. Tikan, niin huonomminkin voisi olla.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti