Mistä ei halua puhua, siitä tulee vaieta

Vielä näin vanhemmalla iälläkin tunnen voimakasta lukkarinrakkautta Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaa kohtaan. Niinpä ahdistun HYY:n tavasta käydä yhteiskunnallista keskustelua putkinäköisesti ja tahallisen köykäisin perusteluin. Erityisen tuskallista tämä on, kun hyvin tietää siellä olevan resursseja vaikka mihin. Nykyisellään Helsingin yliopiston nuoret toivot kieltäytyvät johdonmukaisesti tekemästä koulutuspoliittisesta tilanteesta älyllistä analyysiä tai esittämästä kehittämiskelpoisia ehdotuksia, ja väittävät sitten vielä katsovansa pitemmälle kuin päättäjät. Kyllä joo, paikoin silmä siintää ihan 1700-luvun puolelle asti.

Ja taas mentiin. HYY:n viimeisin mielenilmaus Hesarissa ei sisältänyt yhtään ainutta sellaista argumenttia, joka olisi pitänyt vettä. Ihan riippumatta siitä, mitä mieltä on koulutuksen maksullisuudesta, puolivillaiset perustelut eivät tee kuin hallaa. Kaikki julkisuus ei todellakaan ole hyvää julkisuutta.

Johanna Ahola ja Anne Kettunen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta ottivat Helsingin sanomien yleisönosastossa (HS 9.6.2007) kantaa maksuttoman opiskelun puolesta. Onnistuin löytämään kirjoituksesta yhden varsinaisen argumentin. Kirjoittajien mukaan tasa-arvoista koulutusjärjestelmää ei voi rakentaa tarjoamalla opiskelumahdollisuutta vain niille, joilla on varaa maksaa. Koska uskon vahvasti tasa-arvoon ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin, en voisi tästä olla kirjoittajien kanssa enempää samaa mieltä. Valitettavasti Ahola ja Kettunen eivät tyydyttävästi perustele, miksi ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksut uhkaisivat koulutusjärjestelmän tasa-arvoa. Ilmeisesti kuitenkin uhka tasa-arvolle nähdään jommassakummassa tai molemmissa seuraavista seikoista:

Ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksut voidaan nähdä porttina kaikkia opiskelijoita koskeville lukukausimaksuille. Näkymä on varsin realistinen. Esimerkiksi Saksassa on jo nähty tämänkaltainen kehityskulku. Nyt on vain niin, että tämä sinänsä mahdollinen uhka ei mitenkään automaattisesti käänny uhkaksi koulutusjärjestelmän tasa-arvolle. Nykyiselläänhän korkeakoulutus periytyy vahvasti. Koska kaikki maksavat koulutusjärjestelmän kulut veroissaan, ja Suomessa vallitsee tällä hetkellä kokonaisverotuksen tasolla käytännössä tasaverotus, maksuton korkeakoulutus on hyvin suuressa määrin köyhien ja kouluttamattomien perheiden kustantama etu rikkaille ja koulutetuille. Eivät kai Ahola ja Kettunenkaan sentään yritä sanoa, että nykyinen järjestelmä olisi tasa-arvoinen? Voidaan tietysti väittää, että lukukausimaksut pahentaisivat tilannetta entisestään, mutta on harhaanjohtavaa esittää, että ne mitenkään automaattisesti lisäisivät koulutuksen epätasa-arvoa. Kuten missä tahansa muussakin järjestelmässä, paljon riippuu käytännön toteutuksesta.

Toinen usein esitetty huoli on se, että jatkossa Suomeen voisivat tulla opiskelemaan vain rikkaat ulkomaalaiset. Tämä voi huolestuttaa joko kehitysapunäkökulmasta tai työvoiman saannin kannalta. Tulee kuitenkin muistaa, että kolmansista maista Suomeen asti tulevat opiskelijat ovat jo tällä hetkellä voimakkaasti valikoitunutta joukkoa. Käytännössä tarjoamme ilmaista koulutusta köyhien maiden hyväosaisille. Tämä saattaa monissa tapauksissa olla aivan järkevä tapa tukea kehitysmaita, mutta tällaista tukeahan lukukausimaksujärjestelmä ei millään muotoa estäisi. Työvoiman saannin kannalta taas stipendijärjestelmän pystyttäminen maahanmuuttajia varten on suorastaan naurettavan helppoa niihin vaikeuksiin verrattuna, joita meillä on maahanmuuttajien työlupakäytännöissä, kotouttamisessa ja työelämään pääsyssä.

Lukukausimaksujen tuomisesta ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille on todellakin syytä puhua vakavasti osana koko korkeakoulutusjärjestelmäämme koskevaa keskustelua. Se, että HYY yrittää nyt kerätä sympatioita sotkemalla toisiinsa ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden ja EU-kansalaisten lukukausimaksut ja käyttää puheenvuoroissaan maksuttomuutta muitta mutkitta tasa-arvon synonyyminä, kertoo vähintäänkin melkoisesta älyllisestä epärehellisyydestä opiskelijaliikkeen piirissä. Se ei edistä opiskelijoiden asemaa vakavasti otettavana keskustelukumppanina, eikä ole omiaan parantamaan keskustelun tasoa.