perjantai 17. elokuuta 2007

Onpas se nuoriso reipasta

SONK:in ja Demarinuorten puoluekokoustyöryhmä Epämiellyttävä totuus on astunut julkisuuteen blogillaan, jonka lisäsin juuri linkkilistaani. Ryhmä haluaa herättää keskustelua niistä toimenpiteistä, joita ensi puoluekokouksessa tulisi saada tehtyä. Iso laiva kääntyy hitaasti, joten on jo aikakin. Jo pitkään on kuulunut napinaa siitä, että SDP on enää vain vaaliorganisaatio. Viime vaaleissa tuli kylmäävän elegantisti todistettua, ettei se tällä hetkellä vakuuta sellaisenakaan. Paitsi että meillä on nyt hieno tilaisuus uudistua (kuten vaalitappion jälkeen kuuluu olla mieltä), meillä on myös pikku pakko ryhdistäytyä, jos emme halua kirjoitella tämmöisiä parinkymmenen vuoden kuluttua.

Odotan, että iso osa työryhmältä tulevista ajatuksista ja ehdotuksista tulee jakamaan mielipiteitä, mutta toisaalta asioista hyvin perillä oleva lähteeni veikkaa, että joka ikinen niistä tulee olemaan perusteltu ja harkinnan arvoinen. Niin tai näin, ovatpahan sitten ainakin näytillä keskustelun pohjaksi paitsi työryhmän asettaneille järjestöille, myös puoluejohdolle ja paikallisyhdistyksille.

Kyllä, säännöt ja toimintatavat kaipaavat rukkaamista. Kyllä, puolueellamme on myös ihka oikeita linjaristiriitoja. Pään tunkeminen ruusupuskaan ei nyt auta. Pienenä rohkaisuna voin kertoa, että ristiriita ei tarkoita automaattisesti samaa kuin hajaannus. Ristiriidat mahdollistavat keskustelun. Keskustelu mahdollistaa yhteisten päämäärien muodostamisen. Päämäärien muodostaminen mahdollistaa niitä kohti pyrkimisen. Päämäärää kohti pyrkiminen antaa puolueelle oikeutuksen olemassaoloon jäsenten ja äänestäjien silmissä.

Mites on, sedät ja tädit? Kääritäänkö hihat vai tyydytäänkö taas vetämään pari piirua päin helvettiä?

1 kommentti:

Arto J. Virtanen kirjoitti...

pidän ultra-maltillisesta kirjoitustyylistäsi;) parhaassa tapauksessa työyhmän työ näkyy ensi kesän puoluekokouksessa. yritetty ainakin on.