Koulujen välisistä eroista

PISA-tulosten jälkeen suomalaisen peruskoulun erinomaisuudesta on tullut kaikkialla vastaan tuleva mantra. Suomalaisen koulun korkeaan laatuun vannovat monet niistäkin, jotka vielä hiljan valittivat peruskoulun tasapäistävän oppilaansa.

Hyvien PISA-tulosten varjoon jäävät kuitenkin koulujen väliset erot oppimistuloksissa. Erityisesti Helsingissä koulujen välillä on suuria eroja siinä, millaisilla tuloksilla oppilaat päättävät peruskoulu-uransa ja pyrkivät lukioon tai ammatillisiin opintoihin. Meillä on oppimistuloksilla mitattuna Suomen parhaat ja Suomen heikoimmat koulut.

Erot koulujen tuloksissa eivät kuitenkaan johdu kouluista, vaan niiden toimintaympäristöstä. Oppilaiden tausta selittää jopa 85 % koulujen välisistä oppimistuloseroista. Väestön koulutustasolla, maahanmuuttajien osuudella ja sosiaalisen asumisen määrällä koulun sijaintialueella voidaan selittää jopa 70 % eroista.

Huonompia oppimistuloksia saavat koulut eivät siis saa huonompia tuloksia koska ne ovat huonompia kouluja, vaan koska niiden tehtävä on haastavampi. Näissä kouluissa oppilaat tarvitsisivat koululta keskimääräistä enemmän tukea, eikä koulu ei pysty vastaamaan tähän haasteeseen ja tarjoamaan oppilaille muuten puuttuvaa tukea koulunkäyntiin.

Lähes kaikessa toiminnassa osataan sen rahoituksessa huomioida tehtävän vaikeus. On kalliimpaa rakentaa suolle kuin peruskalliolle ja kalliimpaa hoitaa reumaa kuin flunssaa. Samaa periaatetta pitäisi soveltaa kouluihinkin.

Niin kauan kuin kouluja rahoitetaan ikään kuin kaikki oppilaat olisivat samanlaisia ja tarvitsisivat samoja asioita, jätetään koululta enemmän tukea tarvitsevat oppilaat, perheet ja alueet oman onnensa nojaan. Niin ei saa tehdä.

Niiden koulujen, joiden tehtäväkenttä on haastavampi, tulisi saada enemmän resursseja kuin vähemmän haastavassa tilanteessa olevien koulujen. Tämä ei tarkoita ”heikkojen” koulujen valikoimista ja erillistä ”positiivista diskriminaatiota” vaan mallia, jossa koulun saama rahoitus heijastaa sen oppilaspohjan tuomia haasteita.

PS Aiheesta tuli juuri myös Sorsa säätiön tiivis katsaus, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.