Kotiuduimme juuri takaisin Helsinkiin Sipoosta, jossa olimme pari viikkoa väliaikaismajoituksessa putkiremppaa paossa. Mukavaa oli, ei siinä mitään. Mummo piti hyvää huolta lapsenlapsestaan, ja siinä sivussa myös lapsen vanhemmista. Reissu toimi kuitenkin myös hyvänä muistutuksena siitä, kuinka paljon ympäröivät rakenteet ja palvelut ohjaavat ihmisen toimintaa.
Kun julkinen liikenne kulkee harvoin, eikä ole matalalattiabusseja, ei juuri tee mieli lähteä kaupunkiin lastenvaunujen kanssa. Otetaan siis auto. Koska on päätetty lähteä liikkeelle autolla, pitää löytää parkkipaikka. Siispä ostoksille Itäkeskukseen, keskustassa on niin tuskaista pyöriä. Jos kuitenkin metrolla piipahtamaan keskustaan? Äh, mennään autolla, kai se parkkipaikka jostain löytyy, vauvan kamat on hankalat raahata kun ei ole niitä vaunujakaan mukana. Ja katso: tuossa tuokiossa ekologisehkosti elelevä, lähikauppoja suosiva, autoton urbaanieläjä on muuttunut joka paikkaan autolla pörrääväksi, kauppakeskuksissa asioivaksi nurmijärviöksi. Onneksi edes anoppi pitää rotia ja tarjoaa sitkeästi kimppakyytivaihtoehtoa.
Vietettyäni pari viikkoa katsellen, kun ekologinen omatuntoni ja mukavuudenhaluni kinaavat keskenään, olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että ekologisesta vaihtoehdosta pitää tehdä ihmisille se helppo ja mukava vaihtoehto. Jos joka kerta pitää erikseen päättää olla Hyvä Ihminen, minä ainakin lipsun.
Siis: Tiivistä kaupunkirakennetta, toimivaa joukkoliikennettä, pyörätelineitä ja työsuhdekuukausilippuja.
Ja keskustassa parkkeeraaminen, se on ihan liian halpaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti